Veroeuroja kaupunkilaisten hyväksi - valtuusto käy budjetin lähetekeskustelua

Uuden valtuuston ensimmäinen todella pitkä kokous on menossa. Helsingissä muutettiin pari vuotta sitten talousarviokäsittelyä periaatteessa hyvään suuntaan. Seuraavan vuoden budjetin käsittely alkaa helmikuussa valtuuston käydessä talousarvion lähetekeskustelun. Kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja kertovat ensin omat näkemyksensä tulevaisuudesta kaupungin näkökulmasta. Sen jälkeen valtuustoryhmät (suuruusjärjestyksessä) puhuvat kaksitoistaminuuttisensa. Noin puolella valtuutetuista näyttää olevan myös tänään sanottavaa siitä mihin Helsingin pitää käyttää miljoonansa ensi vuonna.

Pidin itse jo oman puheenvuoroni ja keskityn nyt tämän kirjoittamisen ohella kuuntelemaan muita valtuutettuja. (Puheenvuoroni voitte lukea sivuiltani arkistosta, laitan sen sinne.) Puheenvuoroja on vielä kymmenkunta jäljellä, joten kokous kestänee yhteentoista asti. Valtuuston kokoukset kestävät keskimäärin kaksi kolme tuntia. Pitkiksi kokoukset venyvät kun käsitellään budjettia tai tilinpäätöstä tai esimerkiksi isompia ohjelmia tai strategioita. Tänä kevätkautena tulemme istumaan kaupungintalolla pitkään ainakin 15.4. kun käsittelemme valtuustostrategiaa tälle nelivuotiskaudelle sekä siinä kokouksessa, jossa käsittelemme lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa.

Varsin usein politiikkaa ja puolueita arvostellaan siitä, että politiikka on samanlaista olipa vallassa kuka tahansa. Väitetään myös, ettei puolueiden välillä ole eroja. Kenellä tahansa on nytkin mahdollisuus seurata Helsingin valtuuston kokousta netistä tai kuunnella radiosta, valtuustosalin lehterillekin voi tulla kokousta kuuntelemaan livenä. Tätä kokousta tänään seuraava ei voi väittää ettei eroja olisi. Valtuutettujen puheenvuoroista on voinut pääsääntöisesti aina sanomaan onko valtuutettu ns. oikeistolaisesta vai vasemmistolaisesta puolueesta. Varsin kaukana käsitykset ovat olleet toisistaan siitä mihin veroeurot laitetaan ja miten palvelut tuotetaan!

Kun minullakin on täällä valtaa, niin en halua olla taantumankaan nimissä toistamassa niitä virheitä, joita 90-luvun alussa tehtiin. Minun Helsinkini ei irtisano tai lomauta työntekijöitä, eikä leikkaa ennaltaehkäisevistä palveluista, vaan parantaa niitä. Minun Helsingissäni lasten, nuorten ja ikääntyneiden tarpeista huolehditaan. Kotikaupunkini kuuntelee myös kaupunkilaisia ja aktivoi heitä vaikuttamaan yhteiseksi hyväksemme.