Helsingin kaupunginhallitus käsittelee hetken päästä kokouksessa kaupunginjohtajan esitystä Vantaan kaupungille siitä, että Helsinki ja Vantaa laatisivat yhdessä selvityksen kaupunkien mahdollisen yhdistämisen hyödyistä ja haitoista.
Paras-hankkeen vauhtiin polkaisun jälkeen ja jo sitä ennen kuntakeskustelu on pitkälti pyörinyt kuntaliitosten ympärillä. Kuntaliitoksia on toki Suomessa tehty nyt enemmän kuin koskaan - eikä silti vieläkään riittävästi. Pääkaupunkiseudulla ja muutoinkaan Helsingin seudulla ei kuntaliitoksia ole tehty. Epäilen, että pääkaupunkiseudun kunnissa ei olisi edetty edes yhteistoiminnan saralla ilman lakia ja muita ministerien ja ministeriöiden taholta tulleita ukaaseja. Edellinen kuntaministeri Hannes Manninen sai vedet liikkeelle.
Kunnissa todellinen palvelujen järjestämisen uudelleensuunnittelu on jäänyt melko vähälle. Viime viikolla julkaistu tutkimuskin todistaa, että ainakaan kuntalaiset, eivätkä sen paremmin kuntien työntekijätkään ole huomanneet mitään muutosta. Monissa kunnissa on myös vallalla ajattelu, että kun nyt on kaikki hyvin, niin hyvä tuuri jatkuu ikuisesti. Kuntien talous on nyt niin kuralla taantuman ja myös omien toimien tai toimettomuuden seurauksena, että nyt on pakko tehdä jotain.
Keskustan valtuustoryhmä on liputtanut Helsingissä kuntaliitosten selvittämisen puolesta jo pitkään. Selvitys on tehtävä huolella ja eri näkökulmien on annettava nousta reilusti esiin. Selvityksen valmistumisen jälkeen on kansanäänestyksen ja päätöksenteon aika. Kannatan kaupunginhallituksen kokouksessa kaupunginjohtajan esitystä ja uskoisin, että kaupunginhallitus hyväksyy sen yksimielisesti. Odotan myös vantaalaisilta kunnallispolitikoilta myöteistä vastausta Helsingin avaukseen.