Olen ollut tällä viikolla kolmessa eri vaalipaneelissa keskustan edustajana. Kaikkia kolmea tilaisuutta yhdisti yksi asia; yleisö oli erittäin aktiivista ja asiantuntevaa sekä kiinnostunutta ja haastoi kunnallisvaaliehdokkaita vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin.
Malmin eläkeläisten järjestämässä paneelissa eri puolueiden edustajat olivat monista asioista hyvin yksimielisiä ja tilaisuus sujui hyvässä hengessä. Me panelistit opimme myös jotain uutta. Ikääntynyt väestö oli ennen kaikkea kiinnostunut terveyspalveluista, mutta myös joukkoliikenteen lipunhinnoista.
Laajasalossa idän leikkipuistojen järjestämässä paneelissa saimme aikaan ideologista keskustelua kotihoidosta ja yksityisestä sekä julkisesta päivähoidosta. Panelistien suhtautuminen päivähoitoon vaihteli puoluekannan mukaan hyvin arvattavalla tavalla. Vasemmalla vastustettiin perheiden valinnanvapauden lisäämistä, keskellä ja oikealla taas kannatettiin sitä. Osa panelisteista ei valitettavasti tuntunut kuitenkaan tietävän millaista politiikkaa oma puolue oli tähän mennessä kaupungissamme ajanut. Kokoomuksen ehdokas kävi keskustelua osittain asioista, joista päätösvalta ei ole lainkaan kaupungilla vaan eduskunnalla.
Laajasalon paneeli oli itselleni aivan poikkeuksellinen kokemus. En ole koskaan ennen politiikassa toimimisen aikana ollut vaalipaneelissa lasteni kanssa. Tilaisuudessa oli pikkuväkeä kaikenkaikkiaan parisenkymmentä. Nuorisotilan, jossa tilaisuus oli, takaosassa oli leluja ja touhuttavaa lapsille ja pääasiassa yleisönä oli kotivanhempia ja leikkipuistojen työntekijöitä. Nuorimmaisemme konttaili ja käveleskeli tukea vasten salin etuosassa ja välillä syöttelin häntä. Kaksi muuta leikki muiden lasten kanssa ja söi välillä eväitä. Kaikki luontui hyvin. Oli mukavaa huomata, että voidaan toimia myös koko perheen ehdoilla - tästä pisteet järjestäjille.
Harva kotivanhempi olisi edes päässyt paikalle, jos olisi joutunut jättämään jälkikasvun kotiin tai viemään jonnekin hoitoon. Voi olla, että ainakaan kaupungin kotipalvelusta ei olisi liiennyt hoitajia - kotipalvelun lisätarpeesta keskustelimme myös. Olenkin ollut viime päivinä erittäin ilahtunut, että myös sosiaalidemokraatit ja tänään vasemmistoliiton Lapintiekin ovat huomanneet, että lapsiperheiden kotipalveluun tarvitaan lisää resursseja ja työntekijöitä. Helsingissä olemme ainakin saaneet taistella kotipalveluresurssien puolesta jatkuvasti. Ensi vuodelle on onneksi tulossa lisää rahaa 400 000 euroa, mutta keskustan ryhmän mielestä lisäys ei ole riittävä. Vaadimme vielä budjettineuvotteluissa tekemäni talousarvioaloitteeni mukaista lisäystä, eli yhteensä 600 000 euroa.
Eilen illalla olin lastentarhanopettajaliiton järjestämässä vaalipaneelissa. Päivähoidon maksuttomuus keskustelutti. Vasemmalla kannatettiin maksuttomuutta, muutoin siihen suhtauduttiin varauksella. Sosiaalidemokraateilla puolueen unelmoima maksuton päivähoito on noussut tavoitteeksi, josta on nyt ollut pakko pitää kiinni.
Keskustelussa mentiin myös pitkäksi aikaa ideologiseen onko ns. yksityinen palvelu hyvä vai ei ja kannattaako sitä olla lainkaan linjalle. En voinut muuta kuin hämmästellä vasemmistoliiton edustajan Tiina Kaarelan hyvin jyrkkiä mielipiteitä yksityisistä palveluista. Hänen mielestään yksityisissä päiväkodeissa kasvatetaan lapsia markkinaehtoisesti, pintatrendien mukaan ja eettiset ja ekologiset asiat unohtaen vain päiväkodin omistajien saaman voiton maksimointi mielessä. Mietin, että olikohan yleisössä yksityisissä päiväkodeissa työskenteleviä ja miten he kokivat Kaarelan kommentit. Itse kannatan valinnan vapauden lisäämistä. Kyllä perheet osaavat sitten itse valita lapsilleen sopivimman hoitomuodon, jos heillä vain on siihen tasa-arvoiset mahdollisuudet. On myös syytä muistaa, että yksityisistä päiväkodeista osa tuottaa kaupungeille palvelut ostopalveluina. Ja ns. täysin yksityisten päiväkotienkin laatua valvoo julkinen taho.
Osa tämän paneelin panelisteista oli kaikkea hyvää kaikille linjoilla. Tosiasia on kuitenkin se, että heidän omat puolueensa ovat olleet päättämässä Helsingissä kaikista asioista ja mukana budjettisovussa. Mielestäni ei ole rehellistä luvata vaalien alla toista, mitä oman puolueen politiikka on ollut jatkuvasti. Ei ole myöskään rehellistä luvata tehdä jokaisesta asiasta aloitteita ja jättää kuulijoita siihen uskoon, että asiat tulevat hoidettua kuntoon aloitteita tehtailemalla. Totesin paneelin jälkeen miehelleni, että kun on ollut jo kaksi kautta valtuustossa sitä tulee ottaneeksi tällä luonteella vastuuta myös muiden tekemistä ikävistäkin päätöksistä. Ensikertaa ehdokkaana olevien on paljon helpompi lupailla kaikkea kivaa. Se on kuitenkin selvää, että lasten päivähoitoon on välttämätöntä panostaa nykyistä enemmän. Päivähoidon laatu ja erityisesti siinä aikuisten määrä suhteessa lasten määrään vaatii parannusta. Erityisesti pienet lapset tarvitsevat syliä.
Tänäänkin minulta kysyttiin monta kertaa, että voiko poliitikkoihin enää luottaa. Useampikin kysyjä otti esimerkiksi kokoomuksen lupaukset ennen eduskuntavaaleja. Puheenjohtaja Kataista olikin hiillostettu eilen lapsilisien indeksiin sitomisesta. Toinen äänestäjien vielä paremmin muistama lupaus oli sairaanhoitajien palkkojen korottaminen. Ainakin tänään Tallinnanaukiolla Itäkeskuksessa oltiin sitä mieltä, että palkat eivät ole nousseet sen mukaisesti, mitä eduskuntavaalikeskusteluissa annettiin ymmärtää.