Mielenterveyden keskusliitto julkisti tänään mielenterveysbarometrin 2008. Nuorten asenteet ovat muuttuneet barometrin mukaan selvästi kielteisemmiksi mielenterveysongelmista kärsiviä kohtaan. Mielestäni on erittäin hälyyttävää, että barometriin vastanneista alle 25-vuotiaista 41% ei haluaisi asua mielenterveyskuntoutujan naapurina.
Oman lapsuudenkotini vieressä oli useita vuosia mielenterveyskuntoutujien tukikoti. Kodin asukkaat olivat erittäin mukavia ja rauhallisia naapureita. Useimmat heistä tuntuivat elävän tasaista, hiljaista arkeaan - aamulla tukityöpaikkaan ja iltapäivällä kotiin. Pari erityisesti mieleeni jäänyttä naapuria toi iloisuudellaan ja hymyllään sekä mukavilla jutuillaan iloa myös meille muille saman kadun asukkaille. Löysivätpä juuri nämä asukkaat talossa myös toisensa ja perustivat perheen. En muista, että me naapuruston lapset tai nuoret olisimme pitäneet tukikodin asukkaita muita naapureita kummallisempina.
Nykyisen kotimme lähistölle rakennetaan parhaillan mielenterveyskuntoutujien tukiasuntoja - vihdoinkin! Hankkeen suunnittelu lähti liikkeelle jo kymmenkunta vuotta sitten. Vastustus nousi samantien kohisten naapurustossa. Pyysin hankkeen taustatahoa ehkä seitsemän-kahdeksan vuotta sitten jalkautumaan ja pitämään keskustelutilaisuuden hankkeesta alueen asukkaille. Tilaisuus oli mielestäni hyvä ja poisti osittain ennakkoluuloja. Hanke kuitenkin eteni oikeusprosessien kautta ja vasta ensi vuoden puolella asukkaat pääsevät muuttamaan uusiin tiloihin. Olen monta kertaa ajatellut, että kyllä nämä nelisenkymmentä paikkaa olisivat olleet näinäkin vuosina tarpeen.
Yhdessä muutama vuosi sitten alueellamme järjestetyssä keskusteluillassa syntyi taas keskustelua palveluasuntojen rakentamisesta. Yksi hanketta vastustanut alueemme asukas pelkäsi että mitä vaikutteita viereisen päiväkodin lapset tai ohi kulkevat koululaiset saavat "noilta hulluilta". Puolustin rakentamista ja kysyin, että kuinka moni meistä voi nostaa kätensä ylös ja sanoa, että minä olen niin vahva, että minulla ei varmasti tule koskaan olemaan minkäänlaisia mielenterveysongelmia? Käsiä ei noussut yhtään ylös.
Mielestäni lasten ja nuortenkin on hyvä nähdä jo pieninä, että on erilaisia ihmisiä, joku toinen on jollain tapaa sairaampi ja joku toinen terveempi, mutta ihmisinä kaikki ovat yhtä arvokkaita. Mielenterveyden ongelmista kärsivän sairauden hoitokin on yleensä paremmassa jamassa jos apua on saatavilla jatkuvasti. Palveluasuntojen rakentaminen ei siten ole mielestäni ympäristölle uhka, vaan kaikille inhimillisyyttä ja turvallisuutta lisäävä tekijä.