Politiikan päiväkirja

Kaupunginhallituksen listalla on tänään jo toisen kerran otto-oikeuteen perustuen nk. tiedelinjan Kumpulan kampuksen läheisestä reittiosuudesta päättäminen. On tunnustettava, että päätöksenteko asian osalta ei ole ollut ulospäin mitenkään kauniin näköistä.

Helsingin kaupunginhallitus käsittelee hetken päästä kokouksessa kaupunginjohtajan esitystä Vantaan kaupungille siitä, että Helsinki ja Vantaa laatisivat yhdessä selvityksen kaupunkien mahdollisen yhdistämisen hyödyistä ja haitoista.

On kyllä todettava, että jos kaupunkilaisilla on ollut viime viikkoina usein tunteet pinnassa, niin ei ole päättäjäkään helpolla päässyt. Sekä kaupunginvaltuuston, että kaupunginhallituksen listoilla on ollut monia tunteita herättäviä ja erilaisia mielipiteitä kirvoittavia asioita päätettävänä.

Uuden valtuuston ensimmäinen todella pitkä kokous on menossa. Helsingissä muutettiin pari vuotta sitten talousarviokäsittelyä periaatteessa hyvään suuntaan. Seuraavan vuoden budjetin käsittely alkaa helmikuussa valtuuston käydessä talousarvion lähetekeskustelun. Kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja kertovat ensin omat näkemyksensä tulevaisuudesta kaupungin näkökulmasta. Sen jälkeen valtuustoryhmät (suuruusjärjestyksessä) puhuvat kaksitoistaminuuttisensa. Noin puolella valtuutetuista näyttää olevan myös tänään sanottavaa siitä mihin Helsingin pitää käyttää miljoonansa ensi vuonna.

Kunnallisvaalikampanjointi oli kuukauden pituinen, rankkakin rutistus. Itselleni vaalipäivän ilta toi mukavan kiitoksen tehdystä työstä. Uusin valtuustopaikkani ja äänimääräni kasvoi lähes 260 äänellä. Äänimäärissä olin 36. Helsingin 995 ehdokkaan joukossa ja koko Suomessa 79. Koko maassa vain kaksi keskustalaista, ministerit Mari Kiviniemi ja Mauri Pekkarinen, saivat minua enemmän henkilökohtaisia ääniä.

Olemme järjestäneet Suutarilan ala-asteella paikallisten puolueosastojen, eli Keskustan, Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien voimin erilaisia avoimia keskustelutilaisuuksia pari kertaa vuodessa jo usean vuoden ajan. Teemat ovat vaihdelleet terveydenhuollosta ja vanhusten palveluista turvallisuuteen. Meillä on ollut tapana kutsua aina paikalle myös yksi tai useampi kaupungin virkamieskin ja turvallisuusillassa paikalla oli myös alueemme lähipoliisi.

Kulunut viikko on hurahtanut nopeasti ohitse. Kalenteri on ollut niin täynnä vaalityötä, että en ole ehtinyt päivittää blogiakaan. Perheellekin on halunnut jättää jonkin verran aikaa ja iltaisin on ollut niin väsynyt, että kaikkia sähköpostejakaan ei ole aina jaksanut käydä läpi.

Tämän päivän Hesarissa oli taulukko ja juttu siitä, mitä asioita puolueet pitävät tärkeimpinä ja vähemmän tärkeinä seuraavan neljän vuoden aikana Helsingin kunnallispolitiikassa. Toimittajan tekemä luettelo ei ollut kaikenkattava, mutta se sisälsi kuitenkin monia isoja asioita. Itseäni hämmästytti erityisesti se, että asuntopolitiikka puuttui kokonaan listalta. Tänä syksynä ovat helsinkiläisiä kuitenkin keskusteluttaneet monet asumiskustannuksiin vaikuttavat tekijät, kuten kaupungin tontinvuokrien tulevat korotukset, kaupungin vuokra-asuntojen vuokrankorotukset, kiinteistöveroprosentti kun verotusarvot ovat nousseet ja asuntolainakulujen kasvu korkotason nousun myötä. Asuminen kiinnostaa kyllä yleensä muutenkin kaikkia kaupunkilaisia.

Olen ollut tällä viikolla kolmessa eri vaalipaneelissa keskustan edustajana. Kaikkia kolmea tilaisuutta yhdisti yksi asia; yleisö oli erittäin aktiivista ja asiantuntevaa sekä kiinnostunutta ja haastoi kunnallisvaaliehdokkaita vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin.

Mielenterveyden keskusliitto julkisti tänään mielenterveysbarometrin 2008. Nuorten asenteet ovat muuttuneet barometrin mukaan selvästi kielteisemmiksi mielenterveysongelmista kärsiviä kohtaan. Mielestäni on erittäin hälyyttävää, että barometriin vastanneista alle 25-vuotiaista 41% ei haluaisi asua mielenterveyskuntoutujan naapurina.