Matapupu, Valtuutetun vinkkelistä -palstan kirjoitus 23.01.2002
Oma kotikaupunkimme on meidän jokaisen omaisuutta, vaikka konkreettisesti emme omistaisikaan itse sen alueelta pientäkään maapalasta. Demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa jokaisella on kuitenkin oikeus osallistua keskusteluun ja pyrkiä vaikuttamaan joko suoraan tai valitsemiensa edustajien kautta ympäristömme suunnitteluun ja muotoutumiseen.
Helsingin rakentamisessa on keskusteltu viime aikoina muutamasta asiasta kiihkeinkin äänenpainoin. Valtuustossa käytiin yleiskaavan 2002 lähetekeskustelu viime vuoden loppupuolella ja kaavaluonnon on tulossa nyt kaupunkilaisille kommentoitavaksi. Ottakaa aktiivisesti kantaa kaupunkimme kaavoitukseen, osallistukaa internetkeskusteluihin, käykää näyttelyissä ja osallistukaa alueellisiin pajoihin. Yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa voidaan tehdään asukkaidensa näköistä ja mieleistä kaupunkia.
Vuosaaren sataman rakentamiskeskustelu on vellonut jo vuosia ja Töölönlahden kaavoituksesta on väitelty entistä aktiivisemmin parin viime kuukauden ajan. Mielipiteet jakautuvat molemmissa asioissa hyvinkin jyrkästi. Töölönlahdesta käytävä julkinen keskustelu on kääntynyt valitettavasti liiaksikin vastakkainasetteluksi: musiikkitalo vai makasiinit. Jos pidät kaavaa hyvänä vastustat kansalaisaktiivisuutta ja haluat tuhota makasiinit. Jos vastustat esitettyä kaavaa olet musiikkitaloa vastaan ja et ymmärrä Helsingin keskustan kehittämisen tärkeyttä.
Kaavoituksen tekeekin usein ongelmalliseksi se, että samaan aikaan pitäisi puhua taloudellisista tekijöistä, esteettisistä arvoista, kaupunkiympäristön toimivuudesta ja toiminnallisuudesta, ympäristön luontoarvoista sekä ihmisten viihtyvyydestä ja turvallisuudesta, vain muutamia näkökulmia mainitakseni.
Meistä valtuutetuistakin jokaisella on varmasti Töölönlahden kaavaa koskevasta kannastamme huolimatta pyrkimyksenä vaikuttaa kaupunkimme ja maamme pääkaupungin keskusta-alueen kehittämiseen siten, että se säilyisi ja paranisi yhä ihmisten kohtaamispaikkana ja viihtyisänä ja elävänä ympäristönä. Arvostuksemme ja mieltymyksemme eroavat kuitenkin toisistaan ja siksi meidän on usein vaikea hyväksyä erilaiset mielipiteet.
Helsinkiin muuttaa koko ajan lisää ihmisiä, kaupungissa asuvat perheet kasvavat ja osa niistä hajoaa ja lapset aikuistuvat, joten uusien asuntojen tarve kasvaa. Asuntojen vuokrat ja myyntihinnat sekä tonttien hinnat nousevat koko ajan kysynnän kasvaessa. Kaupungistamme löytyy vielä paljonkin rakentamatonta maata, mutta sitä kaikkea ei pidä tonttipulasta huolimatta valjastaa tehokäyttöön. Asuinympäristöt on suunniteltava viihtyisiksi ja toimiviksi.
Meidän olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että jatkossakin kaupunkimme alueelle saadaan aikaan uusia tontteja erilaisia asumismuotoja, myös pientaloja varten. Erityisesti nuorten lapsiperheiden pako kaupungistamme sen rajojen taakse tonttimaan perässä huolestuttaa minua. Kaupunkimme väestörakenne voi vinoutua aikaa myöten pahasti jos asian tärkeyttä ei ymmärretä. Helsinki voi olla hyvä kotikaupunki kaikille, ei vain sinkkujen, nuorten ja vanhusten kaupunki.