Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutetun palsta 7.6.2006
• Enemmistö kaikista suomalaisista vastustaa mielipidetiedustelun mukaan kuntien pakkoliitoksia. Uskon, että kuntaliitokset tapahtuvat jatkossakin pääasiassa vapaaehtoisuuteen perustuen. Rakkausliittoja vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat hyvin harvoin, liitoshankkeen taustalla on usein järjen äänen voitto.
Ei kahden köyhän liitosta rikasta tule, mutta yksin toimimalla ja yrittämällä ei myöskään aina selvitä. Kuntalaisten eriarvoisuus palvelujen saatavuuden suhteen tulee pahenemaan jos juuri ja juuri "hengissä säilyvien" kuntien annetaan jatkaa vuosi toisensa jälkeen harkinnanvaraisten avustusten turvin. Kysymys on myös kuntalaisten oikeuksista.
• Lasten ja nuorten psykiatria on saanut viime vuosina valtion budjetissa joka vuosi lisärahoitusta. Aikuisten mielenterveyshoidon tarpeet ovat samanlaiset, mutta siihen ei lisärahaa ole juuri esitetty. Lasten tarpeille on helpompi saada tukea. Tästä huolimatta, tai oikeastaan juuri tästä syystä Helsingin kaupungin tarkastuslautakunta on joutunut puuttumaan arviointikertomuksessaan vuodelta 2005 perheneuvolan pitkiin jonotusaikoihin. Ammattitaitoisesta työvoimasta, erityisesti lastenpsykiatreista ja erityissosiaalityöntekijöistä on pulaa.
Psykiatrien tulotaso yksityissektorilla on huomattavasti parempi kuin kunnan tai sairaanhoitopiirin virassa. Yksityispuolella riittää myös töitä, kun terapioihin on annettu lisärahaa. Tarpeellinen apu toisaalle on siis osittain ollut aiheuttamassa ongelmaa toisaalle.
• Omaishoidosta saatiin aikaan uusi laki, jolla omaishoitajien asemaa parannettiin. Lukuisat kunnat ovat kuitenkin toimineet lain hengen vastaisesti ja vaikeuttaneet omaishoitajien arkea, jopa lopettaneet omaishoidon sopimuksia. Valtiontilintarkastajat ovat pyytäneetkin selvitystä omaishoidon tilanteesta.
Selvityksen mukaan omaishoitajille maksetaan jopa lakiin kirjattuja minimihoitopalkkioita alhaisempaa tukea ja hoitajat eivät pysty pitämään vapaapäiviä. Omaishoidon avulla voidaan vähentää huomattavasti laitoshoidon tarvetta ja siirtää sitä eteenpäin jopa vuosia. Omaishoito tulee kunnalle huomattavasti laitoshoitoa edullisemmaksi.
On merkillistä, että edulliseen hoitoon ei haluta panostaa – halukkuus omaishoitajaksi ryhtymiseen tulee vähentymään, jos omaishoitajien asemaan ei saada aikaan todellisia parannuksia. Hyvin harva jaksaa toimia omaishoitajana vuorokauden ympäri ilman ulkopuolista tukea ja ilman asiallista korvausta, vaikka haluaisikin hoitaa läheisensä mahdollisimman pitkään kotona. Omaishoidon tuki olisi syytä siirtää Kelan maksettavaksi, jotta eri kunnissa asuvat omaishoitajat olisivat yhdenvertaisessa asemassa ja saisivat yhtäläisin perustein tukea.
PS. Onnea koulunsa päättäneille, ammattiin valmistuneille ja uusille ylioppilaille sekä oikein mukavaa kesää kaikille lukijoille.