Kolumni Lalli 12.5.2006
Kunta- ja palvelurakennehankkeesta käytävässä keskustelussa on korostunut ikäihmisten määrän ja heidän tarvitsemiensa palvelujen tarpeen kasvu. Keskustelussa vähemmälle huomiolle on jäänyt väestörakenteen vinoutuminen. Suomessa syntyy tällä hetkellä selvästi vähemmän lapsia kuin olisi tarpeen, jotta väestön uusiutuminen olisi turvattu. Uusiutumistason saavuttaminen vaatisi 2,1 lapsen syntymistä naista kohti ja olemme olleet tämän tason alapuolella jo 30 vuotta.
Syntyvyyden lisäämiseksi ensiarvoisen tärkeää on vaikuttaa siihen, miten nykyisissä ja tulevissa lapsiperheissä uskotaan ja luotetaan tulevaisuuteen ja siitä selviytymiseen. Tulevaisuuden uskoon vaikuttavat perheiden näköalat taloudellisesta selviytymisestä, omien voimien riittävyydestä ja jaksamisesta sekä siitä miten puolisoiden välinen luottamus toisiinsa on rakentunut ja kestääkö parisuhde.
PARAS-hankkeen onnistumisella on eniten vaikutusta niiden tulevaisuuteen, joilla ei vielä edes ole päätösvaltaa yhteisiin asioihin. Julkisten palvelujen merkitys lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin on kiistaton. Lapsiperheelle perus- ja esiopetuksen, päivähoidon, kirjaston, perusterveydenhuollon ja sosiaalityön sekä liikunta- ja lastenkulttuuripalvelujen fyysinen läheisyys ja helppo saavutettavuus on erittäin tärkeää.
Lapsiperheissä kotikunnan valintaan vaikuttavat usein kunnan tarjoamat lapsiperhepalvelut ja lapsiperheen saamiin tukiin maksettavat kuntalisät. Kyläkouluilla ja muilla lähipalveluilla voidaan myös houkutella muuttajia kylille. Asuinpaikan valintaan vaikuttaneissa tekijöissä voi kuitenkin tapahtua muutoksia, kyläkoulu tai kuntalisä voidaan lakkauttaa ja asukkaat voivat tuntea tulleensa petetyiksi. Poliittisilta päättäjiltä vaaditaankin päätöksenteossa viisauden lisäksi rohkeutta - myös vaalien lähestyessä.
YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämässä kansallisessa toimintasuunnitelmassa, "Lapsille sopiva Suomi" esitetään lapsivaikutusten johdonmukaista arviointia. Tähän mennessä arviointia ei kuitenkaan ole toteutettu osana yhteiskunnallista päätöksentekoa. Sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön olisikin nyt tarkoitus toteuttaa PARAS-hankkeessa lapsivaikutusten arviointi osana lainvalmisteluprosessia.
Mielestäni lapsivaikutusten arviointia olisi syytä toteuttaa laajemminkin lainsäädäntötyössä ja erityisesti kuntien talousarviovalmistelussa. Jos budjetteja tarkasteltaisiin lapsivaikutusten näkökulmasta, arki toteutuisi nykyistä lapsi- ja perhemyönteisempänä ja lasten ja nuorten pahoinvointiakin voitaisiin ehkäistä tehokkaammin ennalta.
Perustuslain kuudes pykälä takaa eri puolilla maatamme asuville ihmisille tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet tarpeellisiin peruspalveluihin. Palvelujen järjestämisessä onkin oltava innovatiivinen. Terveys- ja sosiaalipalveluja voisi esimerkiksi viedä asiakkaiden luo kirjastoauton tapaan "terveysautolla" ja erityisesti useimmille internetiä jo pienestä pitäen käyttämään tottuville lapsille ja nuorille sähköinen asiointi on luontevaa. Sähköiselle asioinnille on oltava kuitenkin jatkossakin vaihtoehto.
Useissa kunnissa lapsille ja nuorille tarpeellisten lähipalvelujen säilyttäminen on haasteellista, jos lasten määrä vähenee edelleen voimakkaasti. Nyt on taas tarvetta myös "kiertäville terveyssisarille" – omaa äitiysneuvolaa ei voida pitää yllä, jos kunnassa syntyy vain pari lasta vuodessa. Palvelujen käyttäjien kannalta läheisyyttäkin tärkeämpää on se, että palvelu on laadukasta. Moni on valmis matkustamaan satoja kilometrejä ostosmatkalle Ikeaan tai lomamatkalle eri puolelle maapalloakin. Emmekö voisi käydä esimerkiksi lonkkaleikkauksessakin muutaman sadan kilometrin päässä, kun meistä jokaisella ei ole siihen onneksi edes tarvetta koko elämämme aikana?