Valtuutetun palsta, Koillis-Helsingin LähiSanomat 26.4.2006
Vanhustenhuollosta on puhuttu ja sen puolesta on järjestetty mielenilmaisuja viime viikkoina paljon. Lääninhallituksen päätös Tampereen Koukkuniemen vanhainkodin henkilöstön lisäämistarpeesta repäisi auki padot. Aiheestakin.
Hoitotyötä arvostetaan ja sairaanhoitajan ammatti nousee aina ammattien arvostuslistalla kärkeen. Tästä huolimatta erityisesti monilla nuorilla ja valitettavasti monella hoitoalan ammattilaisellakin mielikuva vanhustenhoidosta on kielteinen. Ikääntyneiden ja pitkäaikaispotilaiden hoitaminen nähdään yksitoikkoisena vaippojen vaihtamisena ja syöttämisenä. Ylipäätään hoitotyön houkuttelevuus ammatinvalintavaihtoehtona on heikentynyt nuorten silmissä. Onko se mikään ihme? Jos seuraa hoitotyön uutisointia se on pääsääntöisesti kielteistä; työ on raskasta, henkilökuntaa on liian vähän ja mitään ei ehdi tehdä. Hoitotyön imagoa olisi parannettava pikaisesti.
Lääkäripulasta on puhuttu jo usean vuoden ajan. Viime valtuustokaudella varoittelin terveyslautakunnassa monta kertaa siitä, että kohta meillä on pula osaavista hoitotyöntekijöistä, jos terveydenhuollossa ei muuteta työnantajapolitiikkaa sekä saada palkkatasoa nostettua. Johtamista ja ammattiryhmien välistä työnjakoa on kehitetty, mutta ei vielä riittävästi. Esimerkiksi sairaanhoitajien oikeudet suorittaa tiettyjä tehtäviä määrittyvät tällä hetkellä osittain työpaikkakohtaisesti sovituilla luvilla, kun ne olisi syytä kirjata lakiin.
Suomalainen hoitotyön koulutus on edelleen joistain puutteistaan huolimatta laadukasta ja kansainvälisesti arvostettua. Suomalainen tutkinto kelpaa maailmalla, useita tuhansia hoitajia onkin lähtenyt paremman palkan ja työolosuhteiden perässä ulkomaille ja heidät on otettu avosylin vastaan. Ammattikorkeakoulutukseen olisi kuitenkin saatava lisäresursseja, käytännön hoitotyötä ei voi oppia "kirjekursseilla". Etä- ja itseopiskelun määrää olisi kyettävä vähentämään nykyisestä.
Hoitotyön opiskelijat ovat monen muun alan opiskelijoita heikommassa asemassa suorittaessaan opiskelun aikana kymmeniä opintoviikkoja käytännön harjoittelua saamatta niistä palkkaa. Oppilaista maksetaan sen sijaan korvausta sairaaloille. Useilla osastoilla varsinkin loppuvaiheen opiskelijoita käytetään kuitenkin täysin työvoimana. Heidät jopa lasketaan "salaa" työvoimaksi ja sijaisten tarvetta saadaan siten supistettua. Harjoittelujaksot olisi saatava palkalliseksi, se saattaisi olla myös yksi hoitotyön koulutuksen vetovoimaisuutta parantava tekijä.
Terveydenhuoltoon käytettiin vuonna 2003 EU-maissa keskimäärin 9 % BKT:stä, Suomessa vastaava osuus oli 7 %. Matala palkkatasomme selittää tätä osittain. Palkkojen korottamiseen on tarvetta. Työntekijöiden keskuudessa palkkojen taso herättää suuttumusta jatkuvasti. Yhdessä työtä tekevien ammattiryhmien kyky vaatia oikeuksiaan on puhututtanut siitä asti, kun lääkärit saivat muutama vuosi sitten selvät korotukset pitkän lakon jälkeen.