Avain-lehti, maaliskuu 2006
Naisilla on ollut kautta historian yhteiskunnassa ja perheissä monia rooleja ja erilaisia tehtäviä hoidettavinaan. Yhteiskunnan muuttumisen myötä perinteinen jaottelu naisten ja miesten töihin on kuitenkin menettänyt merkitystään. Erityisesti kaupunkiympäristöissä monet perinteiset naisten työt ovat jääneet kodeissa jäljelle, mutta niin sanottuja miesten töitä ei kerrostalolähiöissä enää juuri ole. Lumen luonnin hoitavat talonmiehet ja auton korjaamiseen tarvitaan alan koulutuksen saanut ekspertti.
Tasa-arvoinen arki ei kuitenkaan toteudu. Naiset tekevät selvästi enemmän sekä määrällisesti, että ajallisesti kotitöitä. Kokonaisvastuu arjen pyörittämisestä jää myös usein erityisesti lapsiperheissä äitien harteille. Naiset tietävät miehiä useammin milloin pyykinpesujauhe on loppumassa tai jauhopussin pohja alkaa pilkottaa – ja myös reagoivat asiaan ennakolta.
Isien roolin vahvistamiseen perheissä on herätty viime aikoina. Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistetty erityinen projektikin tavoitteen edistämiseksi. Nuorissa isissä onkin toivoa – useimmat heistä suhtautuvat myönteisesti aktiiviseen vanhemmuuteen ja haluavat antaa lapsilleen muutakin kuin vain muutaman minuutin laatuaikaa parina päivänä viikossa.
Koti-isä on edelleen harvinainen ilmestys ja kotiin jäävästä miehestä tulee helposti sankari. Aloittaessani kansanedustajan työt monessa tiedotusvälineessä nousi uutisen arvoiseksi asiaksi Risto-mieheni päätös jäädä vuodeksi kotiin hoitamaan lapsiamme. Toivottavasti hänen ratkaisunsa rohkaisi joitain muitakin isiä tekemään samanlaisen, koko perheen hyvinvoinnin, ja erityisesti isä-lapsisuhteen kannalta rahassa mittaamattoman arvokkaan ratkaisun.
Miesten mahdollisuudet olla perheessä tasa-arvoisia vanhempia paranevat huomattavasti kun naisen palkkaeuro on myös euron, eikä kahdeksankymmentäviisi senttiä. Palkkatasa-arvon saavuttaminen mahdollistaa perheissä todellisen valinnan mahdollisuuden, eikä yleensä parempituloisen miehen töissä käynti ole itsestäänselvyys silloin kun lapset halutaan hoitaa itse kotona. Selvitysten mukaan monet isistä jäisivät mielellään joksikin aikaa kotiin hoitovapaalle, jos se vain taloudellisista syistä olisi mahdollista.
Vanhemmuudesta aiheutuu työnantajalle huomattavasti kustannuksia. Kustannuksia ei aiheudu ainoastaan raskaus- ja vauva-ajasta, vaan niitä tulee myöhemminkin mm. työntekijän poissaoloista lasten sairastelujen vuoksi. Yhä edelleen äiti on yleensä se joka jää sairaan lapsen hoitajaksi tai vie lapsen lääkäriin. Ei ole lainkaan tavatonta, että terveydenhoitaja tulee kysyneeksi lastaan neuvolaan tuovalta isältä, että eikö lapsen äiti päässytkään tulemaan.
On hyvä kysyä, että kuinka suurelta osin raskaus ja perheen perustaminen ovat äidin työnantajan kustannettavia asioita, vai pitäisikö koko yhteiskunnan osallistua kustannusten korvaamiseen nykyistä enemmän. Syntyvyyden noususta hyötyy kuitenkin meistä jokainen. Poliittista tahtoa perhevapaakustannusten jakamiseksi tasa-arvoisemmin on yli puoluerajojen. Mallista, jolla kustannusten jako pitäisi toteuttaa, on sen sijaan erimielisyyttä. Vanhasen hallituksen olisi hoidettava asia nyt kuntoon. Ongelman ratkaiseminen ei saa kaatua enää ammattiyhdistysliikkeiden erimielisyyteen ja kyvyttömyyteen tehdä välttämättömiä päätöksiä.
Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen ei tapahdu hetkessä. Suurin muutos on tapahduttava asenteiden muuttumisessa. Toisaalta monet tasa-arvon mittareiksikin nostetut asiat eivät välttämättä kerro todellisuudessa siitä, miten tasa-arvo toteutuu. Naiset ja miehet ovat luonnostaan erilaisia ja täydentävät erilaisuudellaan toisiaan. Ihmisen arvoon ei kuitenkaan saa vaikuttaa hänen sukupuolensa, ei kotona, työelämässä, eikä muuallakaan yhteiskunnassa.