Kaupunginvaltuusto käsitteli viime kokouksessaan joukkoliikenteen kehittämislinjauksia. Nyt 28.9. kokouksessa äänestämme 34 toivomusponnesta. Ponsien avulla valtuutetut pyrkivät nostamaan tärkeiksi kokemiaan asioita esille ja saamaan ne valtuuston yhteiseksi kannaksi. Sekä kaupungin virkamiesten, että luottamushenkilöiden on turha puhua joukkoliikenteen vetovoimaisuuden lisäämisestä ja matkustajamäärien kasvattamisesta jos konkreettisia toimia ei kuitenkaan tehdä joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamiseksi.
Valtion ensi vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä toteutetaan vihdoinkin nykyisen pääministerin Matti Vanhasen jo muutamia vuosia sitten ideana esittämä työsuhdematkalippu. Helsingin kaupungin pitää olla edelläkävijä ja tarjota työsuhdematkalippua työntekijöilleen työsuhde-etuna. Esitinkin tästä ponnen valtuustossa. Työsuhdematkalipun tarjoaminen edistäisi tavoitetta joukkoliikenteen osuuden lisäämisestä ja henkilöautoliikenteen vähentämisestä.
Pääkaupunkiseudun kuntien välistä yhteistyötä on pyritty tiivistämään. Pääkaupunkiseudun vapaaehtoinen neuvottelukunta perustettiin, kun ministeri Hannes Manninen alkoi puhua pääkaupunkiseudun yhteistyölaista ja asetti selvitysmiehen etsimään ideoita yhteistyön lisäämiseksi ja uuden hallintomallin toteuttamiseksi. Valtiovallan "potku" oli tarpeen, jotta asia edistyi.
Saavutetut tulokset ovat tällä hetkellä vielä melko vähäisiä ja ongelmana on myös se, että valta keskittyy vain osalle puolueista. Pienillä puolueilla ei ole edustusta suunnitelmia ja linjauksia tekevässä neuvottelukunnassa. Lopulliset päätökset toki tehdään kaupunkien valtuustoissa.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori esitti, että pääkaupunkiseudun kunnat pitäisi jättää kunta- ja palvelurakennehankkeen ulkopuolelle. Hänen mielestään hanke on tarkoitettu talousvaikeuksien kanssa kamppailevien pienten syrjäseutujen kuntien auttamiseksi. Jos kunnan koko takaisi hyvän taloudellisen tilanteen, niin asiat olisivat vallan mainiosti myös Vantaalla. Tällä hetkellähän naapurikuntamme taloudellinen tilanne on todella heikko. Vantaalaiset luottamushenkilöt joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä – sivullisena kuitenkin ihmetyttää, että rakenteellisiin muutoksiin ei ilmeisesti vieläkään ole riittävästi valmiutta.
Todellisia säästöjä kuntataloudessa olisi saatavissa nimenomaan täällä pääkaupunkiseudulla jos niitä oikeasti halutaan. Asukkaiden tarvitsemia palveluja ei tarvitsisi vähentää, vaan ne voitaisiin tuottaa nykyistä järkevämmin ja edullisemmin, mutta kuitenkin laadultaan vähintään nykytasoisina. Voidaan kysyä, että tarvitaanko samalla pienellä työssäkäyntialueella neljää keskenään kilpailevaakin kaupunkia, joista jokaisessa on melko raskas ja kallis hallinto.