Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutettu viestii -palstan kirjoitus 5.1.2005
Joulun jälkeen olemme saaneet jälleen kerran todeta, että ihminen on pieni luonnon tapahtumien edessä. Heräsimme tapaninpäivänä järkyttävään uutiseen Aasiasta ja luonnonkatastrofin seuranta on täyttänyt viime päivinä ajatuksiamme.
Vuosi sitten maanjäristys koetteli Bamia Iranissa. Yli 30 000 ihmistä menetti henkensä, lukuisat loukkaantuivat ja 75 000 menetti kotinsa. Maanjäristys oli yksi viime aikojen tuhoisimmista luonnononnettomuuksista, mutta tätä kirjoittaessani Aasian onnettomuuden arvioidaan vaatineen jopa 150 000 ihmisen hengen.
Luonnonmullistusten aiheuttamat suuret tuhot ovat Euroopassa harvinaisia. Maanjäristys ja sen aiheuttamat hyökyaallot ovat kuitenkin tuoneet vaikutuksensa viimevuotista onnettomuutta voimakkaammin moniin koteihin myös täällä. Moni teistä lukijoistakin on elänyt epätietoisuuden ja surun aikaa. Olette etsineet tietoa alueella olleista läheisistänne ja omaisistanne ja yrittäneet ottaa yhteyttä heihin.
Tiedonvälityksen nopeuduttua ja matkailun lisääntymisen myötä maailma on tuntunut pienentyvän. Tiedonsaanti onnettomuudesta ei silti ole sujunut ongelmitta ja katastrofin laajuus ja traagisuus ei luultavasti ole vielä paljastunut meille jokaiselle.
Matkailijat ja heidän omaisensa ovat kritisoineet viranomaisten toimintaa alueella ja kotimaassa. Tiedonsaannin hitaus saattaa haitata myös pelastustoimien onnistumista. Ruotsin hallitus myönsikin aliarvioineensa ongelmaa ja reagoineensa siksi liian hitaasti avun tarpeeseen.
Suomessakin on arvioitava toimintaa katastrofin aikana ja sen jälkeen. Toimintatapoja ja tiedotusta on kehitettävä, jotta tulevaisuudessa erilaisissa onnettomuuksissa voitaisiin toimia heti ensitiedon tullen mahdollisimman tehokkaasti.
Onnettomuuden todeksi eläneiden ihmisten elämä ei palaa koskaan ennalleen. Muutaman hetken aikana tuhoutui paljon konkreettista; kyliä, rakennuksia, luontoa, mutta samalla monen paikallisen asukkaan tulevaisuuden haaveet murtuivat ja monen perheen elämä kaatui. Osa unelmalomalla olleista turisteista ei palaa enää takaisin ja osa joutuu palaamaan kotimaahansa epätietoisena matkakumppaniensa kohtalosta. Psyykkisten haavojen parantuminen vaatii vuosia.
Auttamisen halu tuntuu olevan sidoksissa siihen miten läheiseksi onnettomuus koetaan. SPR Iran-keräyksen tuotto oli Bamin onnettomuuden jälkeen 253 000 euroa. Nyt suomalaisten osallisuus onnettomuuteen on tuonut avun tarpeen konkreettisemmaksi ja hätä on kanavoitunut suurinakin lahjoituksina avustustyöhön. SPR:n keräyksen tuotto oli vuodenvaihteeseen mennessä jo yli 4,5 miljoonaa ja Kirkon Ulkomaanavun keräyksen yli 900 000 euroa.
Otan osaa jokaisen omaisiaan ja läheisiään surevan suruun ja haastan jokaisen lukijan lahjoittamaan sopivakseen katsomansa summan avustustyöhön.