Helsingin Uutiset, Valtuutettu -palstan kirjoitus 11.07.2004
Milloin olet viimeksi käynyt kylässä? Muutamia vuosikymmeniä sitten kyläily oli huomattavasti nykyistä yleisempää. Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla mentiin usein naapuriin jutustelemaan sen enempää etukäteen ilmoittamatta tai lupaa kyselemättä. Asteltiin vain ovesta sisään ja istuttiin pirtin pitkälle penkille. Kohta talon isäntäväki tarjosikin kahvikupposta tulijalle.
Ihmisten keskinäinen sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt. Ennen työ vei vuorokaudesta nykyistä suuremman osan ja myös lauantai oli yleinen työpäivä. Nykyään taas vapaa-ajan kiireet ovat viemässä meitä työpäivän jälkeen jopa päivittäin kodin ulkopuolelle harrastamaan erilaisia asioita. Kun kiireinen elämänrytmi stressaa ja vie voimia, harva jaksaa ajatella enää arki-iltaisin ihmissuhteiden hoitamista.
Kesäloman toivoisi olevan kiireetöntä aikaa. Olisi hyvä jos kalenteriin ei tarvitsisi vilkaistakaan muutamaan viikkoon ja kelloon tuijottelunkin voisi unohtaa. Lomalla pitäisi olla aikaa rauhoittua ja rentoutua ilman jatkuvaa stressiä tekemättömistä töistä. Lomaa suunnitellessa olisikin aina hyvä muistaa, että loma kuluu yllättävän nopeasti. Etukäteen pitäisi jo kohtuullistaa loma-ajalle asetettuja tavoitteita ja luopua haaveesta, että ehtisi tehdä kaikki kotona tai mökillä rästiin jääneet hommat.
Perheemme pysähtyi elämänrytmien erilaisuuden eteen reissatessamme parin viikon ajan eripuolilla kotimaatamme. Harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla tuntui, että aika on pysähtynyt. Aina saapuessamme johonkin kaupunkiin jouduimme heti kiireen ja tohinan keskelle. Totesimme, että kummankinlaisessa ympäristössä on omat hyvät puolensa. Molempien hyvien ominaisuuksien tavoittelemisesta kertonee myös suomalaisten omistamien mökkien ja kesäasumusten suuri määrä ja viikoittaiset autoletkat kaupungeista maalle. Moni perhe on etsinyt rauhallisuutta arkeensa myös muuttamalla kokonaan haja-asutusalueille, kuitenkin vain pienen matkan päähän kaupungista.
Lapsemme saivat juuri mummolta lahjaksi kirjan "Mökillä on aina kesä", jossa kerrotaan lapsiperheen muutamasta kesälomapäivästä mökillä. Päivät ovat iloisia ja aurinkoisia, pienet riidat ja erimielisyydetkin saadaan sovittua ja leikkejä jatketaan taas sulassa sovussa, tuntui, että mökillä oli aina kesä.
Omissa muistoissanikin lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä. Vähintään kerran päivässä pyöräilimme uimarannalle ja matkalla ostimme usein kioskista jäätelön. Nyt omien lasten touhuja ja leikkejä seuratessa mieleeni palaa elävästi se huolettomuuden tunne, joka liittyy lapsuuden kesiin. Toivoisinkin tätä samaa huolettomuutta, arjen kiireiden unohtamista edes hetkeksi kaikille teille lukijoille. Antakaa myös aikaa läheisillenne ja kutsukaa vaikka kylään ystävä, jota ette ole nähneet vuosiin.