Helsingin Sanomat, mielipidekirjoitus 06.07.2004
HS (21.6.) uutisoi sairaanhoitajien pätevien kesäsijaisten saamisen olevan vaikeaa. Työvoimatoimistoissa on ollut useamman vuoden aikana trendi, että avoimia työpaikkoja sairaanhoitajille on ollut tarjolla enemmän kuin työnhakijoita. Ammattitaitoisia sairaanhoitajia ei voi pitää talviaikaa reservissä odottamassa kesälomasijaisuuksia, vaan työntekijä haluaa tehdä työtä ympäri vuoden. HS:n kirjoituksessa oli viitteitä, että yhä useampi valmistunut sairaanhoitaja valitsee mieluummin yksityisen kuin julkisen sektorin. Pitkään on ollut tiedossa, että Norja ja Englanti ovat houkutelleet töihin sairaanhoitajia paremmalla palkalla, työsuhde-asunnolla ja pienemmällä työmäärällä.
Julkinen sektori ei ole tällä hetkellä vetovoimainen työnantaja. Erityisesti julkisella sektorilla työntekijöiden työehdot ja - olot ovat olleet usein huonot. Hoitotyöntekijöistä suuri osa on tehnyt vuosikausia vain keikkatöitä tai ollut lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa. Määräyskirjoja on ketjutettu ja tehty vain muutaman kuukauden pituisina, vaikka laki kieltää määräaikaisten työsuhteiden tarpeettoman ketjuttamisen. Julkisella puolella sairaanhoitajat kokevat, että työpaikkakoulutusta ei ole ollut tarpeeksi saatavana eikä omalla ajalla lisäkouluttaminen ole tuonut palkkaan toivottavaa lisäystä.
Hoitotyön ammattilaisia koulutetaan 24:ssä ammattikorkeakoulussa eri puolilla Suomea. Hoitotyön koulutusohjelman paikkoja on lisätty, mutta koulutukseen ensisijaisesti hakevien määrät vähenivät tämän kevään yhteishaussa. Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavan työn houkuttelevuus on vähentynyt nuorten keskuudessa. Työn vastuuseen ja vaativuuteen nähden pieni palkka (vastavalmistuneen sairaanhoitajan peruspalkka Helsingissä vuodeosastolla 1728 euroa) ja minimimiehityksellä pyöritettävien osastojen hektinen työtahti eivät kiinnosta.
Terveydenhuoltoa on kehitettävä nopeasti ja julkisen sektorin mainetta työnantajana on kohennettava. Yksi keskeinen osa terveydenhuollon uusien työntekijöiden saatavuudessa on kilpailukykyinen palkka, vakituinen työsuhde ja varsinkin pääkaupunkiseudulla edullinen ja pitkäaikainen työsuhdeasunto. Hoitokäytäntöjä on kehitettävä ja hoitotyöntekijöiden työjakoa tarkasteltava kriittisesti uudestaan. Eri ammattiryhmien koulutusta ja osaamista ei osata hyödyntää riittävästi. Samaan aikaan kun puhutaan lääkäri- ja sairaanhoitajapulasta mm. perus - ja lähihoitajia, mielisairaanhoitajia ja lastenhoitajia on työttömänä. Lait eivät estä tälläkään hetkellä työtehtävien siirtämistä sairaanhoitajilta lähihoitajille, lukuun ottamatta suonensisäistä lääkitystä. Sairaanhoitajille voidaan samalla periaatteella siirtää työtehtäviä lääkäreiltä. Tehtävänsiirtojen ja vastuun lisääntymisen on näyttävä myös palkkapussissa ja työntekijöiden on saatava tehtäviin riittävä toimipaikkakoulutus.