Koillis-Helsingin Lähi-Sanomat, Valtuutettu viestii -palstan kirjoitus 26.11.2003
Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa koko ajan, kun ihmiset elävät aiempaa vanhemmiksi ja lapsia syntyy vähemmän. Tavoitteena on ollut saada lisää vuosia elämään, mutta tärkeämpi tavoite on saada lisää elämää vuosiin. Jokaisen pitäisi voida elää viimeisetkin elinvuotensa tyytyväisenä ja elämästä nauttien.
Helsingin seurakuntayhtymä teetti haastattelututkimuksen 75-vuotiaiden helsinkiläisten ajatuksista elämästään. Tutkimuksesta tulee selkeästi esille, että vanhusten yksinäisyys ja masentuneisuus on lisääntynyt. Useat ikäihmiset tuntevat myös turvattomuutta yksinäisyytensä vuoksi.
Helsinkiläisistä noin 70 000 on 65-vuotta täyttäneitä. 48 % helsinkiläisistä asuu yksin. Ikäihmisistä yksin asuu vielä useampi. Yksin asuvien avun tarve on usein suurempi kuin muun vanhusväestön. Ystävien ja sukulaisten verkko on usein harventunut ja monen seniorin suurin ongelma voikin olla jokapäiväisen juttuseuran ja avun antajien puute.
Kaupungin heikentyneet taloudellisen tilanteen vuoksi moni nyt suhteellisen hyvinvoivakin ja pärjäävä seniori tuntee yhä enemmän turvattomuutta ja pelkoa siitä, ettei saa apua edes sitä välttämättä tarvitessaan. Palvelujen heikentäminen koetaan usein myös ikäihmisten ja heidän elämäntyönsä aliarvostamisena.
Joskus palvelujen riittävä saaminen voi olla kiinni myös tiedon puutteesta. Kampissa toimiva Seniori-info tarjoaa yhdestä paikasta tietoa ja neuvoja vanhuksille sekä heidän läheisilleen kaupungin omista ja yksityissektorin sekä yhdistysten palveluista.
Palvelujen tarve on turvattava erilaisessa elämäntilanteessa ja erilaisten palvelujen tarpeessa oleville vanhuksille riippumatta siitä missä päin kaupunkia he asuvat. Nykyistä voimakkaammin on tuettava vanhusväestön asumista mahdollisimman pitkään kotonaan. Avun tarpeen lisääntyessä ja itsenäisen asumisen tullessa mahdottomaksi on taattava kuitenkin pääsy nopeasti, tarpeen mukaan palveluasumiseen, vanhainkoti- tai pitkäaikaishoitoon.
Jatkuvassa laitoshoidossakin olevan ikäihmisen elämästä pitää tehdä pieninkin asioin elämisen arvoista ja inhimillistä. Hyvä ja riittävän ravitseva ruoka, rauhallinen yöaika (tarpeettomien hoitojen ja häiriöiden välttäminen), hygieniasta huolehtiminen, mukaan lukien hampaiden pesu, päivävaatteiden vaihto päiväksi, keskustelut ja ulkoilu, vain muutamia asioita mainitakseni ovat perusasioita, joista pitää huolehtia. Vanhusten ystävällisen kohtelun pitäisi olla myös itsestäänselvyys.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työ on usein sekä henkisesti, että fyysisesti raskasta. Henkilökuntamitoitukset ovat mielestäni liian alhaisia ja siksi hoidon taso ei aina ole täysin sitä, mitä sen soisi olevan. Mielestäni henkilökuntaa pitäisi kyetä lisäämään, erityisesti kun hoidettavien potilaiden/asiakkaiden hoidon tarvekin kasvaa koko ajan.