Pohjois- ja Itä-Helsingin Uutiset, Valtuutettu -palstan kirjoitus 17.09.2003
Kuntaliitto on tehnyt suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailua vuodesta 1996. Terveyslautakunta käsitteli viime kokouksessaan uusinta, vuoden 2002 vertailua. Vertailussa terveydenhuoltoon kuuluvat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannusten lisäksi sosiaalitoimeen kuuluvat vanhusten ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu sekä mielenterveyspotilaiden ympärivuorokautinen asumispalvelu.
Kustannusten nousu on jatkunut kaikissa vertailun kaupungeissa, mutta kaupunkien väliset erot ovat suuria. Ikävakioidut kustannukset olivat nousseet vertailun yhdessätoista kaupungissa edellisestä vuodesta 7,5 %. Jos kokonaiskustannuksista otetaan pois palkkojen ja hintojen nousu, kustannusnousuksi jää 5 %.
Helsingissä kustannukset nousivat 8,4 %. Ikävakioidut asukaskohtaiset kustannukset olivat tutkimuksen suurimmat, 1608 euroa. Kasvua vuoden 2001 kustannuksiin nähden oli 125 euroa. Ikävakioimattomat kustannukset olivat 1660 euroa. Tutkimuskaupunkien ikävakioidut keskikustannukset olivat 1294 euroa. Olisikohan meillä jotain opittavaa kaupungeista joissa kustannusten nousu on ollut hillitympää ja asukaskohtaiset kustannukset ovat kohtuullisia? Vai pitäisikö näissä kaupungeissa miettiä onko terveydenhuoltoon ja sen kehittämiseen panostettu riittävästi?
Helsingissä suurin kustannusten nousu oli hammashuollossa (19,5 %). Tämä johtui hammashuollon laajennuksesta kattamaan kaikkia ikäryhmiä. Vähäisintä kustannusten nousu oli psykiatriassa. Tämä on hämmästyttävää, kun lasten ja nuorten hoitoon pääsylle asetettiin laissa minimiajat. Toisaalta Helsingissä on kärsitty jatkuvasta psykiatripulasta, virkoja on jäänyt täyttämättä.
Erikoissairaanhoidon asukaskohtaiset kustannukset ovat Helsingissä selvästi suuremmat kuin muissa kaupungeissa. Miksi hoito HUS:ssa on huomattavasti kalliimpaa kuin muissa sairaanhoitopiireissä? Palkat ja kiinteistökustannukset ovat Helsingissä suurempia, mutta välillä tuntuu, että HUS:ssa kokonaiskustannusten hallinta ja ennakointi ei toimi.
Tutkimus tuo esille kiinnostavia yksityiskohtiakin. Mieleen tulee esimerkiksi kysymys, miksi alle kouluikäisten osalta Helsinki ei olekaan kallein kaupunki, vaikka se on sitä kaikissa muissa ikäryhmissä? Alle yksivuotiaan aiheuttamat kustannukset (2111 euroa) ovat jopa 660 euroa halvemmat kuin Vantaalla.
Helsingin ja Hus:n yhteistyönä alkaa projekti Helsingin terveydenhuollon kalleuden syiden selvittämiseksi. Projektin rahoituksesta puolet tulee sosiaali- ja terveysministeriöstä. On hyvä, että etsitään tarkoin syitä kalleuteen ja pyritään ratkaisemaan niitä. Toivottavasti selviää myös, selittääkö kustannuksista edes osaa nk. "pääkaupunkilisä". Olisi toivottavaa, että voisimme paremmin perustella myös valtion suuntaan korkeita kustannuksiamme ja saada meille kuuluvan, tarpeiden mukaisen osamme terveydenhuollon valtionosuuksista.
Terveydenhuollon kustannuksia arvioitaessa pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikkea ei voi mitata vain rahassa. Tavoitteena pitää olla, että asukkaat saavat laadukkaat, tarpeelliset terveyspalvelut.