Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutettu viestii -palstan kirjoitus 20.08.2003
Pääministeri Matti Vanhanen toivoi ensimmäisellä pääministerin haastattelutunnilla suomalaisten synnyttävän enemmän lapsia, jotta kansamme ei vain "ukkoontuisi ja akkaantuisi". Muutamat poliitikot ovat tarttuneet pääministerin kannanottoon joko paheksuen sitä tai arvostellen sanoja ja hallituksen tekoja ristiriitaisuudesta.
Mielestäni pääministerin kannanotto syntyvyyden nostamiseksi oli tarpeellinen ja myös minä odotan nyt hallitukselta tekoja sen tueksi. Suomessa syntyvyys on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta alle väestön uusiutumistason. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 1,7 lasta. Tämä ei kuitenkaan siis riitä jos halutaan ettei huoltosuhde heikkene. Todennäköisyys siihen, että naiset synnyttäisivät useampia lapsia pienenee kuitenkin koko ajan ensisynnyttäjien keski-iän noustessa.
Syntyvyyden nousu olisi väestön vanhetessa erittäin tärkeää. Esimerkiksi Kolme+ tiimi toteaa selvityksissään (tutustukaa: http://www.pcuf.fi/~mjs/alku.htm) että eläkkeelle jäävien sosiaaliturvan rahoitus käy nyt ja tulevaisuudessa syntyville ikäluokille kohtuuttomaksi, jos syntyvyys ei nouse. Lapsiperheiden kohtuullisten elämisen mahdollisuuksien turvaaminen on siis lopulta suurten ikäluokkien oman edun ajamista.
Olemme itse saaneet viimeaikoina ihastella vastasyntyneen vauvan tuoksua ja luomistyön ihmeellisyyttä. Saimme kuukausi sitten neljännen lapsen, pienen tytön. Perheemme on siis jo nyt lapsimäärän suhteen poikkeus perheiden joukossa.
Monessa perheessä kolmannen ja neljännen lapsen tulo kaatuu taloudellisiin laskelmiin. Työelämän vaatimukset, kiire, yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet eivät myöskään ole kannustamassa monilapsisuuteen. Osasyynä on varmasti myös itsekkyytemme. Väistämättä lapsimäärän kasvaessa vanhempien on tingittävä ensin omasta kulutuksestaan ja sen jälkeen myös lasten kulutuksesta. Vanhempien oman vapaa-ajan määrä vähenee myös erityisesti pikkulapsiaikana.
Viimeistään neljännen lapsen synnyttyä perheet joutuvat usein muuttamaan isompaan asuntoon ja hankkimaan auton tai vaihtamaan sen tilavampaan ja samalla valitettavasti paljon kalliimpaan. Erityisesti pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen ison perheasunnon löytäminen on enemmän kuin onnenkauppaa. Isojen perheasuntojen tarjonta on melko vähäistä. Suuri osa isoista asunnoista on tarkoitettu pikemminkin "edustus- tai harrastusasunnoiksi" kuin ison lapsiperheen asunnoiksi – makuuhuoneiden määrä ei useinkaan ole riittävä!
Koko yhteiskunnassamme, erityisesti perhepolitiikassa ja työelämässä tarvitaan uusia tuulia, jotta lapsia syntyisi nykyistä enemmän ja nuoretkin uskaltaisivat perustaa jo nuorina perheen ja luottaa tulevaisuuteen. Lapsiperheiden selviytymistä ja jaksamista on kuitenkin tuettava muutenkin kuin taloudellisen tuen avulla, jotta vanhemmat jaksavat hoitaa vaativan kasvatusvastuun.