Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutettu viestii -palstan kirjoitus 04.06.2003
Helsingin kaupunginvaltuusto käy 4.6. kokouksessaan lähetekeskustelun Helsingin asunto-ohjelmasta, Monimuotoisen asumisen Helsinki vuosille 2004-2008. On aika katsoa taaksepäin ja arvioida mennyttä sekä asettaa suuntaviivoja tulevaisuuteen.
Asuntopoliittisten toimien tavoitteeksi ohjelmassa linjataan Helsingin asunto-olojen parantaminen kestävällä tavalla, asumisen erojen tasoittaminen sekä kaupunkimme kilpailukyvyn asuinpaikkana ja asuntomarkkinoiden toiminnan parantaminen.
Sekä vuokra-, että omistusasuminen on kallista Helsingissä. Pääkaupunkiseudulle kohdistunut voimakas muuttoliike on aiheuttanut kysynnän nousua ja nostanut voimakkaasti asumiskustannuksia. Tavallisella keskituloisella palkansaajalla menee asumiseen kohtuuttoman suuri osa tuloista. Kuitenkin pääkaupunkiseudulla asutaan melko ahtaasti.
Helsingissä asuntojen keskikoko on melko pieni. Isoista perheasunnoista on pulaa. Toisaalta yksiöitäkään ei ole tarjolla riittävästi. Osittain asuntotarjonnan kapeuden ja korkeiden asumiskustannusten takia moni helsinkiläinen on muuttanut kotikuntansa rajojen ulkopuolelle ja etsinyt uuden asunnon, tai rakentanut pientalon, joko naapurikuntiin Espooseen tai Vantaalle tai hieman kauemmaksi, työssäkäyntialueella sijaitseviin kehyskuntiin. Esimerkiksi harvalla lapsiperheellä on varaa maksaa riittävän isosta asunnosta ja asumisväljyydestä Helsinki-lisää.
Asuntorakentamista on suunniteltava pitkällä aikajänteellä. Asuinalueiden väestöpohja voi muuttua melko nopeastikin. Lapsiperhevaltaisesta alueesta kasvaa kymmenessä vuodessa varhaisnuorison täyttämä lähiö, keski-ikäisten alueesta parissa vuosikymmenessä vanhusvaltainen alue. Alueen asukkaiden tarpeet muuttuvat, päiväkodin sijaan tarvitaan lähelle kouluja ja nuorisotaloja sekä hyviä harrastusmahdollisuuksia tai vanhusvaltaisella alueella toimivia kotipalveluita. Perheen koon muutokset ja ikääntyminen tuovat haasteita myös asuntojen muunneltavuuteen.
Asuntorakentamisen ohessa on huolehdittava palveluiden tuomisesta alueelle. Esimerkiksi Viikin alueella palvelujen rakentaminen on ollut hidasta ja siellä asuvat ovat joutuneet hakemaan ne muualta. Palvelutaso vaikuttaa myös alueen haluttavuuteen ja asumisviihtyisyyteen. Erityisesti lapsi- ja vanhusvaltaisilla alueilla korostuu lähipalveluiden tärkeys.
Kaupunkialuetta tulee kehittää tasapainoisesti. Täydennysrakentamisen tulee olla hallittua ja alueiden alkuperäistä, omaleimaista ilmettä kunnioittavaa. Asuinalueiden viihtyisyyteen tulee kiinnittää erityishuomio. Tässä apuna voi olla myös alueen asukkaiden, myös lasten ja nuorten, kuuleminen riittävän ajoissa suunnitteluvaiheessa.