Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutettu viestii -palstan kirjoitus 18.08.2004
Koulujen lukukauden lähestyminen kirvoitti jälleen keskustelun kesälomien oikea-aikaisuudesta. Suomessa eletään kieltämättä kesällä eri aikataulussa kuin suuressa osassa muuta Eurooppaa. Kesäkuun vaihteen jälkeen niin kouluissa kuin työpaikoillakin alkaa hiljaiselo, joka loppuu viimeistään elokuun puolivälissä. Keski-Euroopassa lomakausi alkaa vasta heinäkuun alussa ja elokuu on vielä täysin lomakuukausi.
Juuri koulujen alkaessa oli muutama helteinen päivä ja lehtien pääkirjoituksia myöten kaipailtiin loma-ajan siirtoa. Hyvää ei kestänyt tällä kertaa kuitenkaan kauan. Viime viikonlopun oltua sekä kolea että hieman sateinenkin tuntuu kesäloma-aika jo kaukaiselta.
Ilmatieteenlaitoksen pidemmän ajan tilastojen mukaan hellepäiviä on ollut kesä- ja elokuussa keskimäärin yhtä monta tai joillain paikkakunnilla kesäkuussa keskimäärin yksi enemmän. Kuukausien keskilämpötilat ovat olleet suunnilleen samat, osalla mittausasemista kesäkuu on ollut keskimäärin hieman lämpimämpi, osassa taas elokuu. Pelkästään yhden tai kahden kesän sään perusteella ei liene syytä tehdä päätöstä loma-ajan siirrosta.
Loma-ajan siirtoa on perusteltu muillakin kuin helleargumenteilla. Keskustelun avaaja, opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos uskoo, että lomia myöhentämällä lasten ja heidän vanhempiensa yhteinen loma-aika lisääntyisi.
Suuri osa vanhemmista viettää kesäisin suunnilleen kuukauden verran lomaa. Koululaisten kesäloma on yli kahden kuukauden pituinen. Minun on vaikea ymmärtää miten koululaisten loman siirtäminen vähentäisi oleellisesti lasten yksinäisiä lomapäiviä. Eivät hölmöläisetkään saaneet peittoonsa lisää pituutta leikattuaan palan toisesta päästä ja ommeltuaan sen toiseen.
Keskusteluissa on esitetty myös kesäloman lyhentämistä ja lomapäivien jakamista kouluvuoden keskelle. Tämä ei välttämättä pelastaisi perheille yhtään enempää yhteistä aikaa, se voisi jopa vähentää sitä. Useilla työpaikoilla työntekijöiden lomat määräytyvät osittain kiertävien lomalistojen mukaan. Monessa paikassa pitää olla myös kesäaikaan "normaalimiehitys" tai jopa talviaikaa enemmän henkilöstöä. Mikäli koululaisten kesälomaa lyhennettäisiin, saattaisi käydä jopa niin, että vanhemmat eivät pystyisi edes pitämään koko lomaansa koulujen kesäloma-aikana.
Lomien pilkkominen voi jopa lisätä lastenhoidon järjestämisstressiä. Nykyisen yhtäjaksoisen loman sijaan vanhempien pitäisi miettiä useamman kerran vuodessa miten järjestää lapsilleen turvallinen loma. Oman loman pätkiminen ja sen pitäminen koulujen loma-aikana ei varmasti onnistuisi aina. Myös lapsettomilla työntekijöillä on oltava oikeus lomailla varsinaisen lomakauden aikana. Ei voida vaatia, että he joustaisivat aina perheellisten lomatarpeiden mukaan ja pitäisivät lomansa silloin kun lasten vanhemmat eivät halua lomailla.