Helsingin Sanomat, mielipidekirjoitus 08/2002
Osalla lapsistamme ja nuoristamme menee todella hyvin. Samaan aikaan yhä suurenevalla lasten joukolla mahdollisuus viettää hyvä, täysipainoinen elämä on heikentynyt jo ennen heidän täysi-ikäiseksi tuloaan.
Lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, lastensuojelun tarpeessa olevien lasten määrä on Helsingissä muuta maata suurempi ja perheneuvoloiden palvelujen kysyntä kasvaa koko ajan. Keskustelu lasten ja nuorten pahoinvoinnista on ollut pinnalla jo pitkään. Lasten ja nuorten terveyden edistäminen ja ylläpitäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen on meidän aikuisten vastuulla.
Viime vuoden alusta laissa on ollut määräajat lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon pääsystä. Asetuksen mukaan lapsen tai nuoren hoidon tarpeen arviointi on aloitettava viimeistään kolmen viikon kuluessa siitä, kun lääkärin lähete on saapunut erikoissairaanhoidon hoitopaikkaan. Jos hoidon tarve on kiireellinen, lähete on tutkittava nopeammin. Jos lapsi tai nuori tarvitsee psykiatrista hoitoa, se on aloitettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua hoidon tarpeen toteamisesta, mutta tarvittaessa hoito on aloitettava välittömästi.
Lapsilla ja nuorilla on siis lain mukaan oikeus saada viivyttelemättä tarpeidensa mukaista psykiatrista hoitoa. Määräaikojen saavuttaminen ei ole tähän mennessä sujunut ongelmitta. HUS:n hallituksen säästöpäätökset osuvat nyt kipeään kohtaan. Lastenpsykiatriaan kohdistuva päätös ei edes liene linjassa lain kanssa?
Jo lääkärilakon jälkeen todettiin lasten ja vanhusten kärsineen pahiten lakon seurauksista. Hoitamatta jääneitä lasten toimenpiteitä olivat mm. päiväkirurgisina tehtävät kitarisa- ja nielurisaleikkaukset sekä korvien putkitukset. Nyt HUS aikoo lopettaa lasten päiväkirurgiset leikkaukset lähes kokonaan.
HUS:n hallituksen säästöpäätökset ovat vääriä. Olemmeko me aikuiset todellakin näin välinpitämättömiä ja itsekkäitä, että asetamme omat etumme lasten etujen edelle. Lapset eivät pysty itse puolustamaan omia tarpeitaan ja tuomaan niitä esille - pitämään huolta itsestään. En tule kaupunginvaltuutettuna ja terveyslautakunnan jäsenenä hyväksymään tehtyjä ratkaisuja ja perään HUS:n hallituksen jäseniltä selvitystä säästöpäätöksiin.
Erityisesti lasten ja nuorten osalta kysymys on usein myös koko loppuelämästä. Lasten hoitoon pääsyn pitäisi olla tärkeää jo pienen ihmisen elämän arvokkuuden takia, mutta heidän hoitamisensa on pitkällä tähtäimellä yhteiskunnallekin huomattavasti edullisempaa.