Puheenvuoro eduskunnassa 19.10.2004
Eduskunta hyväksyi syksyllä 2004 Matti Vanhasen hallituksen esittämän lakimuutoksen, jolla korotettiin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea. Lakiehdotuksen käsittelyssä käyttämässään puheenvuorossa Terhi Peltokorpi iloitsi siitä, että hallitus tukee lapsiperheiden edellytyksiä valita itselleen sopiva tapa huolehtia lasten päivähoidosta. Lapsiperheiden palveluissa ja tukimuodoissa on kuitenkin edelleen parantamista.
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lakiesitys korottaa kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea on erittäin kannatettava. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että yksityisen hoidon tuen korotukseen on löydetty yksimielisyys hallituspuolueissa, vaikka sitä ei ollut kirjattu edes hallitusohjelmaan. Uskon lapsiperheiden kykyyn päättää itse siitä, mikä on heidän kulloisiinkin elämäntilanteisiinsa ja arvostuksiinsa parhaiten sopiva tapa järjestää lastensa hoito. Esitys tuo eri vaihtoehtoja entistä tasa-arvoisemmiksi.
Minua on tässä lasten päivähoitokeskustelussa usein harmittanutkin se, että ulkoapäin helposti halutaan ohjata perheitä tietyn vaihtoehdon käyttäjiksi. Meillä olisi varaa uskoa perheiden omiin valintoihin ja antaa heille mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Useissa kunnissa maksetaan kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen huomattaviakin kuntalisiä. Nyt tukien perusosan korotusten myötä muutamassa kunnassa on suunniteltu kuntalisien leikkaamista kotihoidon tuen osalta 40 eurolla. Pidän tätä moraalisesti erittäin arveluttavana. Kuntatalouden kuntoon saattamiseksi ei pitäisi mennä pienempituloisten lapsiperheiden kukkarolle heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Yksityisen hoidon tuen avulla perhe voi myös palkata lapsilleen yksin tai yhdessä toisen perheen kanssa työsopimussuhteisen hoitajan. Tällöin perhe joutuu kuitenkin ottamaan kohtuuttoman suuren riskin toimiessaan työnantajana. Hoitajan sairastuessa lastenhoidon järjestäminen on usein todella vaikeaa, ja tiedän tämän omasta kokemuksestani. Vanhemmilla ei ole oikeutta jäädä pois työstä, jos hoitaja sairastuu, toisin kuin silloin, jos lapsi sairastuu, ja perhe on työnantajana velvollinen kuitenkin maksamaan työntekijän palkan sairausloma-ajalta, yli viikon ajalta, itse omasta pussistaan.
Jos kunnissa halutaan todella tukea perheitä lastenhoidon omatoimisessa järjestämisessäkin, on olennaisen tärkeää, että myös lapsiperheiden tukipalvelut on järjestetty kuntoon. Ministeri Hyssälähän näistä puhuikin omassa puheenvuorossaan. Viime viikolla itse nostinkin kyselytunnilla esille lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuuteen liittyvät ongelmat ja toivon, että ne lupaukset, joita täälläkin salissa kuultiin, menevät eteenpäin ja tähän tilanteeseen tulee parannusta. Erityisesti jo esille tuomassani tilanteessa, että joko hoitaja tai kotona lastaan hoitava vanhempi sairastuu, perheelle ei useinkaan löydy mitään apua. Viime viikollakin sain asiasta muutaman soiton. Perheille tarjottiin kokopäivähoitopaikkaa päivähoidosta ajattelematta sitä, kuinka paljon edullisemmaksi tulisi järjestää muutamaksi päiväksi kotiin kotiapua.
Lapsiperheiden tukipalvelut ovat kuitenkin paljon muutakin kuin kotipalveluapua. Esimerkiksi meillä Helsingissä leikkipuistotoiminta on erittäin hyvää lapsiperheiden tukea, ja toivoisin, että näitä hyviä käytänteitä otettaisiin myös muissa kunnissa käyttöön. En sano, ettei meilläkin olisi opittavaa muista kunnista.
Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ministeri Hyssälä omassa vastauspuheenvuorossaan lupaili jatkoa tälle eri hoitomuotojen tasavertaistamislinjalle. Ministerin esille tuomat sisaruskorotusten nostot ovat erinomainen tapa parantaa jatkossa lastenhoidon tukia.
Koko kotihoitokeskustelussa minua häiritsee se painotus, että me yleensä puhumme vain äideistä, naisista, lastenhoitotyössä. Keskustelussa saatetaan tosin ajoittain sivulauseissa muistaa isien rooli. Tällä hetkellä valitettavan harva perhe meidän perheen tavoin on järjestänyt lastensa hoidon niin, että isä on kotona kotihoidon tuella. Tosiasia on se, että se ei ole monelle perheelle vaihtoehto. Olen usein sanonutkin, että minun sairaanhoitajan palkallani se ei olisi ollut vaihtoehto meidänkään perheessämme, mutta ollessani täällä kansanedustajana se on vaihtoehto. Sinä päivänä, kun meillä toteutuu naisten ja miesten samapalkkaisuus, sinä päivänä isilläkin on parempi oikeus lapsiinsa.