Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutettu viestii -palstan kirjoitus 16.04.2003
Hölmöläiset jatkoivat peittoa leikkaamalla toisesta päästä kappaleen pois ja ompelemalla sen peiton toiseen laitaan. Säästöpäätöksiä tehdessä ja niiden tekoa seuratessa joutuu usein miettimään onko toiminta peitonpidennyksen kaltaista.
Sosiaalivirasto on arvioinut, että viraston budjetin ylitysuhka on nyt, tehdyistä säästötoimenpiteistä huolimatta, 26 miljoonaa euroa. Suurin osa ylityksestä on syntymässä lakisääteisten palveluiden osalta. Niissä säästäminen on lähes mahdotonta, tai ainakin säästökohteita joudutaan etsimään suurennuslasilla. Kansalaisten oikeuksiin ei voida puuttua siten, että kaupunki joutuisi vastaamaan teoistaan jopa oikeudessa.
Sosiaalivirasto kaavaileekin nyt säästökohteita etsiessään rajuja säästöjä muihin palveluihin. Tämä tarkoittaisi mm. heikennyksiä jo nyt heikohkoihin tukipalveluihin. Arvioni on, että näihin puuttuminen, erityisesti lasten päivähoidon osalta ei tuo säästöjä, vaan lisää kokonaiskustannuksia.
Kotihoidon tuen tai yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisän leikkaaminen toisi varmasti yllättäen lisää työhaluisia äitejä ja isiä työmarkkinoille ja heidän lapsensa kaupungin päivähoidon tarvitsijoiden joukkoon. Helsingin päivähoidosta on tehty kustannusselvitys, jossa yksiselitteisesti todetaan, että kotihoito ja yksityinen hoito tulevat kaupungille erittäin selvästi kunnallista päivähoitoa edullisemmaksi. Kaupungin kannattaisikin panostaa nykyistä enemmän siihen, että yhä useamman lapsen päivähoito olisi järjestetty muutoin kuin kaupungin omassa päiväkodissa.
Kotonaan lasta hoitavat vanhemmat kaipaavat nykyistä enemmän tukea kasvatustyöhönsä. Leikkipuistojen toiminta, kesäruokailuineen ja kerhoineen, leikkikerhot ja avoimet päiväkodit auttavat jaksamaan arjen keskellä ja hoitamaan lapsia ainakin kolmivuotiaaksi kotona. Mielestäni yli kolmevuotiaskin voi hyvin olla kotihoidossa, erityisesti silloin jos äiti tai isä on kotona pienemmän sisaruksen kanssa.
Neuvolan roolia perheiden tukena pitäisi vahvistaa ja sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä perheiden tukiverkkojen rakentajana ja kriisitilanteiden ehkäisijänä pitäisi parantaa. Jo se, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät työskentelevät fyysisesti lähekkäin, samassa työpisteessä, on madaltamassa kynnystä hakea puolin ja toisin tukea ja apua asiakkaiden auttamistyössä, yhteistyössä koko asiakasperheen kanssa. Yhteistyö tuo myös kustannussäästöjä. Esimerkiksi Latokartanossa tästä on erittäin hyviä kokemuksia ja työskentelymallia pitäisi laajentaa muuallekin kaupungissamme.
Kaikille lukijoille aurinkoista kevään odotusta ja tukijoilleni ja äänestäjilleni vielä kerran kiitoksia tuesta eduskuntavaalikampanjan aikana. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä työtä!