Kirjoitus Koillis-Helsingin LähiSanomissa Valtuutetun palstalla 14.2.2007
Eduskunta on päättämässä istuntokauttaan ja saimme viimeisenä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa valmiiksi mietinnön uudesta lastensuojelulaista. Laki selkeyttää lastensuojelutyötä ja parantaa lasten oikeuksia. Uusi laki velvoittaa kunnat myös perustamaan moniammatillisen asiantuntijatyöryhmän lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän avuksi. Lastensuojelussa joudutaan usein asettamaan vastakkain myös vanhempien ja lapsen etu. Etusijalle on aina asetettava lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen ja eheään kasvuun.
Suomessa käytetään rahaa 300 miljoonaa euroa vuodessa lasten laitoshoitoon. Iso osa tuosta summasta voitaisiin käyttää muutoin lasten ja perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi, jos kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa arvioitaisiin ensin niiden vaikutuksia lapsiin.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi perheitä on tuettava varhaisessa vaiheessa. Helsingin tämän vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä yritin ajaa läpi lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamista kaupungin talousarvion valmistelussa. Vielä tavoite ei onnistunut, asia oli ilmeisesti vieras ja täysin uusi monille valtuutetuille. Lapsivaikutusten arviointi toisi esille ongelmat, joita päätösten toteuttaminen voi aiheuttaa lasten arkeen ja toisaalta myös ne positiiviset asiat jotka tukevat hyvää lapsuutta.
Uskon, että jos alkoholiveron alentamista ennen olisi toteutettu lainsäädäntötyössä lapsivaikutusten arviointia, veroale olisi jäänyt toteuttamatta. Vanhempien lisääntynyt alkoholinkäyttö on näkynyt ikävällä tavalla erityisesti lastensuojelutyössä. Päihteitä käyttävät vanhemmat eivät kykene turvaamaan lapsille hyvää kasvuympäristöä, eivätkä aina edes huolehtimaan lapsen perustarpeista.
Lasten näkökulman huomioiminen toisi päätöksentekoon pitkäjänteisyyttä ja nostaisi esille varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyden. Monien päätösten negatiiviset vaikutukset lapsiin näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä ja aiheuttavat sitten myös lisää kustannuksia. On aivan selvää, että esimerkiksi aikuisten ajan puute elämän kiireisen rytmin takia tai yhtälailla ylisuuret päiväkotiryhmät tai koululuokat lisäävät lasten ongelmia.
Päätöksenteossa ei pitäisi erottaa lapsia kaiken päätöksenteon ulkopuolelle. Lapset ja nuoret voidaan ottaa myös mukaan suunnittelemaan yhteistä ympäristöämme. Erityisesti kaupunki- ja asuntosuunnittelussa meidän olisi katsottava nykyistä useammin ympäristöämme yhdessä lasten kanssa "metrin korkeudelta", eli lasten näkökulmasta. Lapsille turvallinen ympäristö ei ole huono aikuisillekaan. Myös monet ikääntyneet ja vammautuneet kokisivat lasten ehdoilla tehdyn ympäristön turvallisemmaksi ja helppokulkuisemmaksi.