Koillis-Helsingin LähiSanomat, Valtuutettu viestii –palstan kirjoitus 16.3.2005
Kaupunginvaltuusto käsittelee 16.3. Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa vuosille 2005-2008. Ohjelma on virastoille haastava, mutta sen tavoitteiden saavuttaminen on välttämätöntä. Usein unohdamme että ympäristömme on vain hetken meidän vaalittavanamme. Se on meillä "lainassa lapsiltamme" ja lainahan pitäisi palauttaa aina mieluummin paremmassa kunnossa kuin se on ollut meidän saadessamme se lainaksi.
Kestävä ympäristöpolitiikka vaatii pitkän tähtäimen suunnitelmia ja toiminnan ja sen vaikutusten arviointia. Tavoitteiden toteutuminen vaatii vahvaa sitoutumista ja ekologisen näkökulman sisäistämistä, sen merkityksen ymmärtämistä. Merkittävänä uhkana onkin ympäristöasenteiden heikkeneminen.
Kaupungin pitää olla omassa toiminnassaan esimerkkinä muille. Helsinki voisi olla myös nykyistä useammin aloitteellinen ekologisen kestävyyden näkökulmasta tärkeiden ratkaisujen edistämisessä. Valtiovallan suuntaan Helsinki voisi toimia aloitteellisesti esittämällä lainsäädäntöön ympäristösuojelua edistävien muutoksia.
Esimerkiksi maksupolitiikan keinoin on järkevää pyrkiä vaikuttamaan ihmisten valintoihin ja mielestäni yhä enemmän pitäisikin pyrkiä siihen, että se joka aiheuttaa, myös maksaa. Liikennepolitiikassa taas joukkoliikenteen lippujen hintojen pitäminen vaikuttaa paljon valittaessa julkisen liikenteen tai oman auton käytön välillä.
Ympäristönsuojelussa yhteistyön merkitys korostuu. Esimerkiksi Suomenlahden tila ei parane ainoastaan Helsingin omin voimin, vaikka kaupunkimme oman toiminnan merkitystäkään ei pidä vähätellä. Helsingin olisi kuitenkin toimittava vielä nykyistäkin aktiivisemmin ja aloitteellisemmin yhteistyön herättelijänä lähialueiden suuntaan.
Kaupunki sitoutuu ohjelmassa mm. torjumaan ilmastonmuutosta, säilyttämään elävää ja monimuotoista kaupunkiluontoa, parantamaan ympäristöosaamista – ja tietoisuutta ja edistämään vähäpäästöisiä ja vähämeluisia liikkumismuotoja sekä ekotehokasta ja sosiaalisesti kestävää kaupunkirakennetta. Kaupunkiorganisaatio ei kuitenkaan pääse näihin päämääriin yksin.
Jokainen kaupunkilainen vaikuttaa omilla valinnoillaan yhteiseen ympäristöömme. Ohjauksen, neuvonnan ja tiedottamisen sekä toiminnan valvonnan riittävät voimavarat ovat merkittävä tekijä ympäristönsuojelullisen toiminnan laajenemisessa. Vielä nykyäänkin valitettavan usein epäekologisen toiminnan ja ajattelun taustalla on tietämättömyyttä, mutta liian usein myös piittaamattomuutta. Ympäristökasvatuksen kuuluminen luontevana osana jokapäiväiseen toimintaan lähtien jo liikkeelle kaupunkimme päiväkodeista ja kouluista on mitä merkittävintä pitkän tähtäimen ympäristönsuojelutyötä.






