Pohjois- ja Itä-Helsingin Uutiset, Valtuutettu -palstan kirjoitus 09.03.2003
Terveydenhuollon lisärahoituksen tarve on jatkuva, mutta jaettavat resurssit ovat rajalliset. Helsingissä on asetettava asioita nykyistä enemmän tärkeysjärjestykseen. Eduskuntavaalipuheiden pitää näkyä myös käytännön tekoina kunnallispolitiikassa. Ensisijaisena tavoitteenamme on oltava laadukkaiden peruspalveluiden turvaaminen kaikille kaupunkilaisille, katsomatta heidän asuinpaikkaansa tai varallisuuteensa.
Kaupunginhallitus on asettanut tavoitteeksi, että jokaisen terveysaseman piirissä olisi keskimäärin 20 000 asukasta. Tämä tarkoittaa useiden terveysasemien lakkautuksia ja yhdistämisiä. Terveyslautakunnalle tultaneen esittämään lähiaikoina mm. Pukinmäen, Meri-Rastilan ja Vironniemen lakkauttamisia. En ole nähnyt mitään laskelmia, joissa isot yksiköt todettaisiin yksiselitteisesti kustannuksiltaan edullisimmiksi. Vastustan suunnitelmia heikentää asukkaiden palveluja siirtämällä ne toisaalle isoihin yksiköihin.
Tuntuu kummalliselta, että esimerkiksi erittäin hyvin toimiva, keskikokoinen Pukinmäen terveysasema on lakkautuslistalla. Tilat ovat kaupungin omat ja esimerkiksi terveysasemalla olevia hammashuollon tiloja on remontoitu pari vuotta sitten. Terveysasema on toiminut ja palvellut hyvin ja se sijaitsee lähellä asiakkaitaan alueella, jossa asuu paljon lapsia ja vanhuksia. Henkilökunnan pysyvyys ja työviihtyvyys ovat olleet asemalla myös hyviä.
Helsingin kaupunginhallitus esittää sosiaali- ja terveystoimeen 5 % käyttömenojen leikkausta ensi vuodelle. Keskustan valtuustoryhmä irtisanoutui budjettisovusta. Pidämme talouden sopeuttamistavoitetta sinänsä välttämättömänä, mutta sen kohdistamista peruspalveluihin kohtuuttomana ja säästötavoitteiden toteutumista niissä epärealistisena. Jo tänä vuonna sosiaalitoimella on vaikeuksia pysyä talousarviossa, koska lakisääteisiä velvoitteita ei voi jättää hoitamatta.
Terveydenhuolto kaipaisi uudistamista. Meidän pitäisi kyetä hoitamaan erittäin hyvin ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ja oikeaan aikaan sairaudet. Jonotusajasta aiheutuu merkittäviä kustannuksia mm. työnantajille, potilaalle itselleen ja Kelalle. Hoidon viivästyminen voi hidastaa myös toipumista ja sairaus voi sen seurauksena jopa kroonistua.
Säästöjä mietittäessä työn rationalisoinnin ja uudelleen suunnittelun kautta voitaisiin löytää hyviä keinoja tehostaa toimintaa ja pienentää kuluja. Tämä ei kuitenkaan onnistu ylhäältä käsin johdon ilmoitusasiana vaan yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Työntekijät itse tuntevat parhaiten oman työnsä ja heillä on hyviä kehittämisideoita, jos vain heillä olisi mahdollisuus tuoda ne esiin ja siirtää ne käytännön toimintaan. Työntekijän mahdollisuus vaikuttaa itse omaan työhönsä ja sen kehittämiseen lisää myös oleellisesti hänen työhyvinvointiaan ja työssä jaksamistaan.