Kirjoitus Verkkoapilassa 11.9.2008
Helsingin seudun vetovoima ei ole vähentynyt - päinvastoin Helsingin muuttovoitto on vuoden alkupuoliskolla ollut 1900 henkeä, kun viime vuonna vastaavana aikana päästiin vain 600 henkeen. Muuttovoiton kasvusta iso osa (1700 henkeä) on voimistuneen ulkomailta Suomeen muuton ansiota.
Pääkaupunkiseudulla asukasjakauma on eriytymässä voimakkaasti, Helsinki sinkkuuntuu, mutta vetää puoleensa myös aktiiviseen kaupunkielämään viehättyneitä perheitä. Helsingistä pois muuttaneiden paluumuutto useimmiten kahden hengen pariskuntina lasten ”lennettyä” jo kotoa on uudempi ilmiö, joka voimistunee suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ja ikääntyessä. Urbaanin asumismuodon suosio tulee kasvamaan. Ikääntyneet arvostavat kaupunkimaisessa kerrostaloasumisessa sen helppoutta ja palvelujen läheisyyttä.
Yli puolet suomalaisista haluaa asua pientalossa. Tilastokeskuksen viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan selvästi harvempi ison kunnan asukas, mutta helsinkiläisistäkin vajaa kolmannes (29 %) kertoo, että omakotitalo olisi heille toiveiden koti. Houkutus on erityisen suuri lapsiperheillä.
Omakotiasumisen suosiota selittänee se, että ihmisillä on tarvetta muokata lähiympäristöstään ja kodistaan itsensä näköinen, oma alue. Rakennusliikkeet ovat onneksi vastaamassa enenevässä määrin tähän kaipuuseen myös kerrostalorakentamisessa. Erityisesti ikääntyneet, mutta myös aktiiviseen kaupunkielämään viehättyneet, hyvin koulutetut perheelliset ja nuoret kaipaavat omannäköistä kerrostalokotia, eivätkä välttämättä tyydy massatuotantoon.
Ihmisten kiinnostus ilmasto- ja ympäristökysymyksiä kohtaan on herännyt. Edelleen kuitenkin haja-asutusalueille rakennetaan suoralla sähköllä lämpiäviä, perheiden kokoon nähden kohtuuttoman suuria omakotitaloja joukkoliikenteen saavuttamattomiin. Nyt on järkevän politiikan teon etsikkoaika. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet, nyt olisi juuri oikea aika tukea kestävää kehitystä poliittisin päätöksin.
Helsingin pitää olla jatkossakin kaupunki, jota rakennetaan kaupunkirakentamisen ehdoin. Erityisesti Sipoolta siirtyvä uusi alue on haaste, jonka suunnittelu ei saa epäonnistua. Alue on rakennettava raideliikenteeseen tukeutuen, kuitenkin matalaa ja tiivistä rakentamista pääasiassa suosien. Alueesta on tehtävä tulevien ja nykyisten helsinkiläisten unelmien kaupunkia, omia ja yhteisiä pieniä pihoja sekä luonnon läheisyyttä, mutta ekologisesti kestävää kaupunkirakentamista, ei haulikolla ammuttuja saarekkeita ”keskelle ei mitään”.
Oleellista ei ole vain se, että kodin ohi kulkee bussi tai lähellä on asema, vaan se, että reitillä on riittävän tiheä liikennöinti ja matka-ajoista keskustaan ei tule liian pitkiä. Vain tällöin riittävän moni valitsee oman auton käytön sijaan julkisen liikenteen. Mutta jos lähellä ei asu riittävästi muita potentiaalisia joukkoliikenteen käyttäjiä ei ohi kulje kohta bussiakaan tai asemalla ei pysähdy enää junia – näin on käynyt monella muuttotappiosta kärsivällä kylällä tai yksityisautoilun varaan rakennetulla alueella. Tällöin eivät ikääntyneet tai lapset ja nuoret pääse kotoaan mihinkään, ellei kotoa löydy taksikuskin virkaa toimittavaa lähimmäistä!